Nyt olemme siis mummolassa näiden kolmen makkaran kanssa. Pakenimme remonttia.

Ensimmäinen 5 minuuttia meni makkaroilta paikkaa haistellessa... mutta sitten alkoi sikailu. .

Joka paikka on pakko tutkia: kissat heiluvat joka tasolla, minne nyt vain pääsevät hyppäämään. Kaikki huonekasvit ovat hengenvaarassa. Matot ovat rutussa ja päällysteet sohvilta kiskottu alas 3 kertaa (äidin mieliksi koetan pitää ne paikoillaan, jotta tämä sikalauma ei hipatessaan tassuttelisi kalliita sohvia pilalle.)


Alkututkimisia.




Sit hipataan miten sattuu ja missä sattuu kuin kotona...


Oisko täällä juuston muruja...


Vautsi tää taso on kuin mulle tehty.


Ihana uusi pesä! Lavuaari! (siellä Meeri nukkukin sit.)




Edes Roxin ruokia ei säästetä...


... herkuista puhumattakaan...


... tai pesästä...

Pikku loma on osaittautunut oikeaksi hupiretkeksi. Makkarat käyttäytyvät kuin lapset huvipuistossa: jeejeekivaakivaauuttauutta.

Porukat remppaavat meillä (positiivisesti) ja me täällä (negatiivisesti.) :) Reilua.

Ymmärrän nyt myös hyvin Senjaa, jota hävettää, kun Aki ja Valmai mulkoilee ikkunasta ulos. Meeri ja Meiko kököttävät tuossa sohvan nojalla ja mölläävät, mitä naapurin lapsiperhe ulkona touhuaa. Hävettää... ja muutenkin tää näiden possuilu täällä vieraissa hävettää 8)